|
|
Bengt Pohjanen
Bengt Pohjanen är en av Norrbottens främsta författare. Han är fil.dr (litteratur), hedersdoktor vid Uleåborgs universitet, teol.kand. Han är också utnämnd till ambassadör i Meänmaa. Bengt Pohjanen skriver romaner, dramatik, lyrik, sånger, filmmanus och libretton på tre språk: svenska, meänkieli och finska. Pohjanen är mycket engagerad i tornedalsfinskan (meänkieli) och har bland annat tillsammans med Matti Kenttä skrivit en grammatikbok (1996), som var den första läroboken i meänkieli, på svenska utkom den 2005 (med Eeva Muli). Bengt Pohjanen är fader till Meänmaa, vars ordförande han också är. Meänmaa har lanserat Meän flaku (Vår flagga). Han har startat Meän akateemi, skrivit den första romanen på meänkieli, den första pjäsen och nu nu bloggar han på Kuriren.nu och skriver förstås på meänkieli. e-post: bengt.pohjanen@sirillus.se
Haparanda - den 11 maj 2008, kl 19:51
Kuas tuo oli
Ko hurrikas tuli pirthiin kaikin heitit porisemasta ja vahtasit suu auki. Ko vieras oli hoitanu asiansa ja paino oven kiini mennessä kaikin klaakotit: "Kuas tuo oli?"
Se oon yhtä, ette mie sanon varsin kua mie olen, ettei tartte klaakottaa ko mie panen blogin kiini.
Mie olen syntyny Pänkttinä ja ko mie menin kouhluun mie sain tietää, ette minun nimi oon Bengt. Pohjanen tarkottaa sitä, ette minun suku isän puolelta tullee Revonsaaresta, Norra Bottenista. Jos mie käänän nimen ruottiksi se oon Norrbottningen. Jos mie olisin eläny 1500-luvula ja lukenu Upsalassa, Pohjanen olis käänetty latinaksi: Bothniensis. Hullun fiini nimi. Ei se niin kolo ole meänkieleläkhään.
Mie olen kolmikielinen kirjailia. Mie asun Haaparanala, minun syntymäkylä oon Kassa ja mulla oon kans paikka Ylikaihnuussa, jossa saapi käyä kylässä.
Mie nauran paljon, puhun meänkieltä minun ummikkovaimole. Se oon kieltäny minua sanomasta: "Älä vaimo-rukka houraa!" Mie pruukaan sanoa: "Älä vaimo-rukka...du vet vad?" Sillon seki nauraa.
Mie tykkään ihmisistä ja jutuista, jokka ei koskhaan lopu.
Sie, joka tämän luet, kuulut fiihniin, eksklysiihviin roikhaan. Tätä ei moniopoika ossaa, tätä meänkieltä. Niitä oon harvassa ko kuohleita keisaria.
Ja päivän sääkelsi: Joka ei ossaa olla vaiti, ei se ossaa puhuakhaan!
 Här ska kommentarerna till forumet komma in via ajax, fungerar inte detta så har du en gammal webbläsare eller fel inställningar. läs mer här...Meän holhooja ja imettäjäMeänmaa 2. fepryaaria 2010 - den 2 februari 2010, kl 16:18Mie sain nuvämpärissä fiinin kuttun,
jossa seiso, ette Hänen Majestäättinsä Kuninkas
oli mulle myöntäny mitalin,
jonka mie saan käyä noutamassa
kuninkhaalta trottninkin läsnäollessa
Stockholmin slotista 28 janyaaria.
Met menimä vaimon kans sinne,
olima yötä Vanhaassa kaupunkissa,
Lady Hamiltonihotelissa.
Toisena päivänä met menimä slothiin,
sotamiehet seisoit jivaktissa
ko met marsima sisäle.
Sielä meät otethiin vasthaan
ja met saima mennä fiihniin salhiin,
mitalit jaethiin, kuninkas puhu hyvin.
Sen jälkhiin met minglasimma.
Mie puhuin kuninkhaan kans,
trotninkille mie selitin meänkielestä.
Rohki soma ko Meänmaa pääsi sinne.
Meänmaassa oon sanonta:
"Kuninkas oon meän holhooja,
trottninki meän imettäjä."
Löysin Müllerin heimoveljenMeänmaa 25. tammikuuta 2010 - den 25 januari 2010, kl 11:13Kyllä tämä kirjailian työ oon
jännää ja hauskaa.
Mie olen purkamassa tietoja TornioHaaparannan tapahtumista
lokakuun 1. 1944.
Yks lehtori Kantanen meni Tornion Lukiokaun varrela olehvaan
sähkölaitoksheen, jossa oli saksalainen vahti.
Kantanen tahto tupakkaa, jota vahila ei ollu.
Kuulu laukhaus, vahti käänsi päätä,
Kantanen löi sitä leukhaan, ja otti fangiksi.
Se oli saksalainen romanialainen,
joka oli harvinainen löyty
näilä levveysastheila.
Fanki-riepu oli 20 vuotta vanhaa. Kaukana se oli kotoa.
Tuli miehleen Hertta Mulleri,
Tornion vahti oli Hertan heimolainen.
Papattaja ja tullihurttaMeänmaa 24. tammikuuta 2010 - den 24 januari 2010, kl 13:59Nyt oon pyhä.
Mie olen tänäpänä tutustunnu kahtheen miehheen,
molemat menit kirkhoon eli rukkuushuohneesheen,
piiaan poliittisheen möötheen,
molemat löit itteä rinthaan,
molemilla oli asiata.
Toinen heistä oli papattaja,
jota sanothaan farisealaiseksi,
toinen oli hiljanen huokalia,
tullihurtan hommissa ollu pitkhään.
Papattaja ookasi omahyväsyyen juhlavaunussa kirkhoon,
tullihurtta ohitti sen nöyryyellä jalkasin.
Papattaja meni etupenkile,
kiitti itteä ko hään oon niin hyvä,
eikä semmonen lurjus ko tullihurtta.
Tullihurtta oli viimisellä penkilä,
se ei kehanu nostaa silmiä ylös,
se ei jaksanu kohata taihvaan kirkasta silmää,
se sano vain: Ole mulle armolinen!
Näita kahta kohtaa joka päivä.
Ei vain miesten seassa,
ei vain tullissa,
ei vain kirkoissa,
Omahyväsyyen vaunu näyttää menevän
koloa vauhtia maan äähriin,
ja kuitenki jalkasin asteleva
mennee siutti ja pääse takasi.
puukot, uhkailut ja tapotMeänmaa 23. janyaaria 2010 - den 23 januari 2010, kl 09:28Ei ole hauskoja uutisia tänäkhään aamuna:
Vaimonpuolet teutuva puukon kans Kaihnuun kunnassa,
skuutterimies pieksää vaimonpuolta yölä,
Mataringin kuntaraati käräjillä ko häntä oon uhattu.
Mie tiän miltä se tuntuu.
Minua ja muita kirjailioita oon uhattu, lyöty, pilkattu ja paneteltu.
En jaksa kaikkia muistaa.
Hyviä uutisia kans:
Meänmaa sai Ruottin Kulttuuriraatilta lantin
Meänmaan aviisia varten.
Lantti ei ollu iso, mutta saama kuitenki
pohjaa uusile numeroile.
Niile, jokka tällä plokila puolentoista vuotta
oon näskänheet ja huutanheet rahoista,
niile vain sanon: meile ittele ei tule äyrin hyryä,
ei työtiimoista, -päivistä ja vuosista.
Met tehemä ilmasta työtä.
Näin Statens kuluttråd kirjotttaa lehti-ilmotuksessa:
"Sex tidskrifter har inte fått stöd tidigare; Faktum, Det Grymma Svärdet, MEÄNMAAN AVIISI, Opus, Ordfront Magasin och Somalitimes. Det är alla tidskrifter av god kvalitet som referensgruppen bedömer fyller ett tomrum i det offentliga samtalet."
Nyt oon kans hyvä sanoa, ette
uupperat ei ole rasittanheet
ollenkhaan minuriteettirahoja.
Net oon tuohneet Meänmaaahan
miljoonia kruunua ja kymmeniätuhansia euroja,
kauppioile, hotelille ja virkailioile.
Tiä vaikka peräkamarin pojatki olisit
siittä hyötynheet.
Kohta jyysnaintuuMeänmaa 20. tammikuuta 2010 - den 20 januari 2010, kl 09:02Kyllä s'soon raskasta tämä pimeä aika,
kaamos ei aijo antaa perhiin,
taivas molkassa, lunta tullee,
valoja ei kannata sammuttaa.
"Kyllä se tästä jyysnaintuu",
yks juoppo pruukasi sanoa kohmelossa,
mutta sen kaveri pani vasthaan, ette
"mie taisin jää'ä tämmöseksi!"
Mie olen raatiolle vähäsen töissä,
tehen "Päivän päätheeksi" lyhyjä osia.
TV:le ensi viikola.
Mie olen plokanu puolen toista vuotta.
Häijyt pilasit komentaarit. Panthiin kiini.
Mie olin kans myötä yhessä MET-vi:ssä.
Sen mie jätin
ko yks julma körö yksin meelsi
ja sen "toverit" ei koskhaan panheet sille vasthaan.
En tiä miksi. Sammaa roikkaa vishiin.
Köröilä oon häijyyen kautta valtaa.
Aivanko koulukartanolla ja työpaikoila.
"Toverit" oon myötä, ko n'oon vaiti.
Pyhä ja sananen arkkuMeänmaa 10 tammikuuta 2010 - den 10 januari 2010, kl 09:29Ko oon pyhä tullee miehleen vanhaa Pohjoiskalottiohjelma, jota eesmenny Arton Pekka teki. Tuurasin mieki sitä joskus. Meän raation arkisto oon kultakaivos niile, jokka halvaava tutustua meänkielen kehityksheen. Sana-arkku oli ohjelma, jota met tehimä vuosikausia, Pärttilin kansaki. Mie olin telefoonin vieressä joka pyhä, mulle saatto soittaa ja kysyä sanoista, antaa sanoja ja puhua kramatiikistä. Näin met loima pohjaa sanoila ja lauseopila kramatiikhiin, josta met tehimä raatioteatteria. Sana-arkula oli elävä kontakti koko alueesheen ja niin kauas ko raatio kuulu, Kemhiin, Rovaniemele, Kirunat, Jellivaarat, Piitimet, Västerbottenhiin saakka. Näin met tehimä pohjaa kirjakielele. Silloon oli hauskoja jutteluja. Sopperosta soitethiin päntiönnä. Jukkasjärvestä aina, rahhaa ei ollu paljon, mutta sitä ei tarttenutkhaan, työn ilo oli työn palkka.
| |