Logga in

Bengt Pohjanen

Bengt Pohjanen eli Otun Pänktti oon kolmikielinen kirjailia, filosofiin tohturi, viien lapsen isä ja neljäntoista lastenlapsen farfaari ja murfaari. Pänktti oon kirjottannu hermottoman monta kirjaa, näytelmää, uupperoita, filmiä, lauluja, kääntäny ja vääntäny kieliä. Oon ennen plokanu Kyririssä ja alkaa taasen. Tulkaa fölhjyyn! Minun sähköposti/Min e-post: info@sirillus.se

Orätta vakningar/Väärät valvomiset

Meänmaa  

 

 

 

Orätta vakningar och miljöskam

Jag blev aldrig riktigt klok på vad
det var: orätta vakningar
som troende i min tornedalska
andliga kultur bekände som synd.

Så mycket begrep jag att
man måste bekänna orätta vakningar
för att vara- inte PK, politiskt korrekt -
utan RK, religiöst korrekt.
Då hörde man till de rätta.
”Orätta vakningar” var ett gömställe
för verkliga synder, som man
slapp bekänna om man bekände
orätta vakningar.

Dagens miljöskam påminner mig
om orätta vakningar.
Man måste ha synd och skam att bekänna
annars tillhör man inte gänget, MK.
Miljöskam är ett gömställe
för alla inplastade inköp i plastkasse.
Det kallades förr avlatshandel.
Du betalar plastpåsen
för att fortsätta synda med
alla inplastade varor i kassen.

Väärät valvomiset ja ilmastohäpeä

Mie en koskhaan käsittänny mitä
net väärät valvomiset olit
joita meän uskovaiset tunnustit
saarnamiehile, toisile ja joskus mullekki
ko mie olin pappina.

Kyllä mie sen verran käsitin
ette oli hyvä tunnustaa vääriä valvomisia
jos halusi kuulua oikehaan roikhaan,
silloin ei tarvinu olla PK – polittisesti korehti -
hääty olla UK – uskonolisesti korehti
ja siihen passasit väärät valvomiset,
jokka peitit nimeliset synnit,
joita ei tarvinu tunnustaa ko tunnusti
väärät valvomiset.

Tämän päivän ilmastohäpeä
muistuttaa minua vääristä valvomisista.
Häätyy tunnusta ilmastohäpeän,
muuten ei kuulu oikehaan roikhaan,
MK:hon.
MK oon piilopaikka rötöksille
ko plastipussissa kantaa
kotia kymmensiä plasthiin laitettuja tavaroita.
Ja tunnustaa miljökorehtisuuen
maksamalla valtiolle ja miljööpaavile
aalaattia, synninpäästörahhaa.

 

 

Älska livet/Rakastaa elämää

Meänmaa  

I dessa dagar känns det trösterikt att
ta del av och få en inblick i den estniske författaren
Jaan Kross’ liv och gärning.
Åtta år skyfflade han kol i kommunisternas Gulag,
övertygad om att livet är starkare än döden.
Att demokratin besegrar kommunismen.
NKVD är borta. Gestapo väck. KGB borta.
Kommunismen påstås vara död,
även om ingen sett liket,
för att citera Kross kollega Lennart Meri.
Det är farligt att leva.
Men han älskade att leva och berätta.
”I socialismen förlorar människan först
lusten att arbeta.
Sedan förlorar hon lusten att leva”, sade han.
Han visste vad han talade om.
Det var inget läger med fyra mål mat
om dagen han varit på.

 

Näinä päivinä oon lohtuulista
tutustuen ottaa ossaa eestläisen kirjailian
Jaan Krossin elämästä ja työstä.
Kaheksan vuotta se loi kolia
komunistien Gulagissa,
varmana siittä, ette elämä voittaa kuoleman.
Ette temokratii voittaa komunismin.
NKVD oon poijessa. Gestapo kans. KGB poijessa.
Sanothaan, ette komunismi oon kuolu,
mutta oonkos kukhaan nähny ruumista,
kyssyy Krossin koleka, Lennart Meri.
Se oon vaaralista ellää.
Mutta Kross rakasti elämää ja tarinaa.
”Sosialismissä ihminen ensin menettää halun tehä töitä.
Sitte se menettää halun ellää”, se sano.
Se tiesi mitä puhu.
Ei se ollu leirissä,
missä oli ruokaa neljä kertaa päivässä.

Friheten/Vaphaus

Meänmaa  

Friheten är en dagligvara,
den kan visst förvaras i frysbox,
så länge det inte blir strömavbrott.

Vaphaus oon kulutustavaraa,
jota kyllä saattaa pakastimessa säilyttää
niin kauon ko sähkö ei mene.

 

Kriminalisera diktandet

Meänmaa Kriminalisera diktandet

Jag bläddrar i gamla nummer av
Bonniers Litterära Magasin.
Lars Gustafsson var redaktör på 60-talet och en bit in på 70-talet.

För 55 år sedan utkom Ing-Marie Erikssons roman Märit.
Hon fälldes för förtal i både rådshusrätt och hovrätt.
Lars Gustafsson skrev att att man "kriminaliserat diktandet".

Våld mot författare och journalister är alltid dubbelmord,
sade Björn Linnell i ett TV – inslag den 23.1.2007.

 

 

Rikolistaa runnouen

Mie kattelen vanhoja Bonniers Litterära Magasin.
Lars Gustafsson oli toimittaja 60-luvula
ko Ing-Marie Erikssonin romaani Märit
tuli ulos, 55 vuotta aikaa.
Hänet tuomithiin raastuvassa ja hovioikeuessa sakhoin
kunnianloukkauksesta.

Lars Gustafsson kirjotti, 
ette oon rikolistettu runnous.

Entinen Penin puhheenjohtaja, Björn Linnell
sano TV:ssä 23.1.2007, ette väkivalta 
kirjailijoita ja surnalistia vasthaan oon tuplamurha.

 

 

 

Groucho Marx

Meänmaa  

Detta citat kan i dag vara 
lika aktuellt om inte mer än 1947:

"Käre Abel,
Jag skulle tro att bifogade artikel
är tillräckligt obildaad för din tidning.
Hälsningar 

Groucho Marx den 7 juni 1947"

 

"Hyvä Abel,

Luulisin liitheenä lähätetyn artikkelin
olevan tarpheeksi sivistymätön sinun avisille.

Terhveisiä

Groucho Marx 7. kesäkuuta 1947"

Samma minoritet/Sama minuriteetti

Meänmaa  

Vi påstås tillhöra samma meänkieli minoritet,
vi som har meänkieli som modersmål,
och de som har svenska,
trots att vi inte ens bor på samma planet,
inte heller känner vi till varandras erfarenheter
från vår barndom, från skolan, från våra resor och berättelser!
Folkviljan har visst så beslutat
och folkviljan är definierad av
våra nya herrar och minglande damer.

 

Met kuulema kuuluma samhaan minuriteethiin,
met, joittten äitinkieli oon meänkieli
ja net, joitten äitinkieli oon ruotti,
vaikka met emmä asu samala planetalla
emmäkä tunne toisten kokemuksia
lapsuuesta, koulusta, matkoista ja praatista!
Kansantahto vishiin määräny,
kansantahon oon määränheet meän herrat ja malliset.

 

Redaktionella bloggar

Läsarbloggar